MaaritMiten erilaisia tapoja onkaan kulkea omaa polkuaan, ja miten eri tavalla se jokaiselle avautuu kuljettavaksi – toisen askelmat avautuvat eteenpäin suoraviivaisen selkeänä ja toiselle tie avautuu vain pienen matkan eteenpäin, seuraavan kulman taakse tai seuraavalle vuorenhuipulle saakka häviten hämyiseen usvaan, paljastuakseen taas oikealla hetkellä houkutellen jatkamaan matkaa juuri kun epätoivo ja luovuttaminen ovat melkein saaneet pysähtymään ja kääntymään takaisinpäin.
Kumpikaan ei ole parempi tai huonompi tapa edetä eikä omaa polkuaan kannata turhaan verrata toisen polkuun, koska jokaiselle on oma polkunsa kuljettavaksi. Välillä jonkun kanssa kuljetaan hetken aikaa samaan suuntaan, sitten saattaa tulla risteys, jossa kummankin on määrä valita uusi polku ja tiet eroavat, mutta tulevaisuudessa on mahdollista myös polkujen kohdata uudelleen. Tai sitten ei. Siinä kai se elämän ihmeellinen luonne onkin, astumista luottamuksella eteenpäin tietämättä varmasti mitä on edessä, keitä on kohtaamassa polullaan ja missä kohdassa on aika kääntyä tutulta ja turvalliselta polulta aivan uudelle vielä kulkemattomalle polulle.
Varmaa on kuitenkin se, että polku avautuu edessä kun sitä lähtee kulkemaan, ja perille pääsemme kaikki omalla tavallamme ja omalla aikataulullamme juuri kuten on tarkoituskin. Elämässä kuitenkin on mielestäni tarkoitus nauttia matkanteosta, vaihtuvista maisemista, matkaseurasta ja reissussa olemisen tunnelmasta, sillä sitähän se elämä syvimmässä mielessä on, matkalla olemista.
Tällainen ajatus tähän päivään, ihanaa päivää sinulle! 
